Punavuoren Eläinlääkärivastaanotto | Akupunktio
16113
page,page-id-16113,page-template-default,,qode-title-hidden,qode-theme-ver-7.7,wpb-js-composer js-comp-ver-4.7.4,vc_responsive
palvelut_akupunktio

Akupunktio

Akupunktio on tuhansia vuosia vanha hoitomenetelmä, joka on todennäköisesti lähtöisin Kiinasta ja osaksi länsimaiden hoitokäytäntöjä se tuli 1970-luvulla. Suomessa KELA on korvannut vuodesta 1995 lähtien ihmispotilaille lääkärin tai fysioterapeutin antaman akupunktiohoidon. Miltei kaikki vakuutusyhtiöt korvaavat eläinlääkärin antaman akupunktiohoidon eläimille. Suomessa eläinlääkärit hoitavat potilaan yleensä länsimaiseen lääketieteeseen perustuvan akupunktion pohjalta.

Vuonna 1997 Yhdysvaltojen lääkeviranomainen FDA Food and Drug Administarion hyväksyi akupunktion käytön tiettyjen sairauksien hoitomuotona Yhdysvalloissa (NIH 1997). Suomessa järjestettiin ensimmäistä kertaa kansainvälinen eläinakupunktiokurssi eläinlääkäreille vuosina 2001-2002, jolle myös allekirjoittanut, ELL, CVA Anne Markkola osallistui. Kurssin hyväksytysti läpäisseet eläinlääkärit saavat käyttää titteliä ”Certified Veterinary Acupuncturist” CVA eli laillistettu akupunktioeläinlääkäri.

Eläimillä ”usko” akupunktion parantavaan tehoon ei ole mahdollista, joten näin voimme eliminoida akupunktiohoidon plasebo- eli lumevaikutuksen hoidon tehoa arvioitaessa.

Kipu

Akupunktion kipua lievittävä vaikutus on akupunktion vaikutusperusteiden ohella eniten tieteellisesti tutkittu akupunktion sovellutus. Vaikutusmekanismeja on löydetty tähän mennessä ainakin kolme seuraavaa:

1. Keskushermostossa erittyy akupunktion vaikutuksesta suuria määriä endorfiineja ja enkefaliineja, jotka ovat elimistön omia, morfiinin kaltaisia kipua poistavia aineita. Ne poistavat kipua 50–200 kertaa tehokkaammin kuin morfiini. Endorfiinit ja enkefaliinit estävät kiputuntemuksen aivotasolla. On osoitettu, että akupunktiovaikutus pystytään poistamaan morfiinin vastalääkkeellä (naloksoni) tai kokonaan estämään mikäli lääke annetaan ennen akupunktiota.

2. Paikallisesti akupunktioneulan ympärillä erittyy runsaasti elimistön omia tulehdusreaktioon vaikuttavia aineita ja hermovälittäjäaineita kuten serotoniini, histamiini, substanssi-P ym.

3. Kroonisesti kipeästä kohdasta (esim. nivelrikkonivel) kulkee jatkuvasti kipuimpulsseja aivoihin C-hermosäikeitä pitkin, eli potilas aistii särkevää, jomottavaa kipua. Akupunktioneulan aiheuttama pieni ärsyke kulkee aivojen tietoisuuteen toista hermosäiettä pitkin; A-delta tai A-beta hermosäiettä pitkin. A ja C-hermosäikeistä tulevat impulssit kilpailevat keskenään siitä kumpia pääsee enemmän läpi aivojen ”kipuportista” minkä jälkeen eläin (tai ihminen) vasta tiedostaen kokee hermojen tuomat impulssit kipuna. Akupunktio siis estää särkyimpulssien kulkua aivojen kipuportin läpi ”ylempiin” osiin ja näin ollen estää kivun aistimista.

Toiminnallisissa aivojen magneettikuvissa (MRI) on osoitettu akupunktion kivunpoistovaikutuksia keskushermostotasolla verrattuna plaseboärsytykseen (Wu ym 1999)

Immunologia

Akupunktion on todettu vaikuttavan eri verisolujen määrään. Akupunktio nostaa mm. valko- ja punasolujen määrää, edistää lymfosyyttien transformaatiota, neutrofiilien fagosytoosia ja bakteriosidien aktiviteettia. Akupunktio nostaa T-solujen (superssor ja sytotoksiset), komplementin, interferonien, immunoglobuliinien (lg A ja Ig M) sekä seerumin beeta- ja gammaglobuliinin määrää ja sen myötä myös tehostaa epäspesifistä immuniteettia. Lisätutkimusta akupunktion vaikutuksista tehdään kokoajan.

Hormonieritys ja homeostaasi

Terve elimistö pyrkii itse pitämään tasapainon eli homeostaasin yllä. Elimistö pyrkii heti korjaamaan kaikki vialliset osat elimistön omien säätelymekanismien avulla, oli vika sitten yhdessä tai useammassa solussa, hormonierityksessä, immuunipuolustuksessa tai eri elinten toiminnassa. Akupunktio tehostaa elimistön omia tasapainoon pyrkiviä mekanismeja ja sillä voidaan vaikuttaa hormonieritykseen.

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen ajattelutavan mukaan akupunktion teho perustuu sen energioita tasapainottavaan ominaisuuteen.

Terve elimistö pyrkii itse pitämään tasapainon eli homeostaasin yllä. Elimistö pyrkii heti korjaamaan kaikki vialliset osat elimistön omien säätelymekanismien avulla, oli vika sitten yhdessä tai useammassa solussa, hormonierityksessä, immuunipuolustuksessa tai eri elinten toiminnassa. Akupunktio tehostaa elimistön omia tasapainoon pyrkiviä mekanismeja ja sillä voidaan vaikuttaa hormonieritykseen.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet

Tavallisimmat akupunktion käyttöindikaatiot sekä ihmisillä että eläimillä ovat tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvat kiputilat. Akupunktiolla hoidetaan nivelrikkomuutosten aiheuttamia kipuja, joista oireena on usein liikuntarajoituksia, kuten jäykkyys, ontuminen, haluttomuus liikkua . Akupunktio toimii usein hyvin erilaisiin selkäkipuihin kuten rappeumamuutokset, välilevyongelmat ja selkärangan sillottumisen eli spondyloosin aiheuttamat kivut. Suuren potilasryhmän muodostavat lonkkaniveldysplasiasta eli lonkkaviasta kärsivät koirat, mutta myös kyyner- ja polvinivelrikkopotilaita hoidetaan usein akupunktiolla menestyksekkäästi. Samoin lihaksistosta sekä sidekudoksista peräisin olevia jännitys- ja kiputiloja hoidetaan paljon akupunktiolla. Ortopedisista leikkauksista toipumista on mahdollista tehostaa akupunktiolla ja sitä käytetään myös urheilu- ja työkoirien rasitusvammojen kuntouttamisessa sekä toimintakunnon palauttamisessa. Reumatoidi-artriitin ja degeneratiivisen myelopatian hoidossa akupunktiolla saatava hoitovaste on varauksellinen, samoin syringomyelian aiheuttamassa kivussa. Itsestään selvää on, että ensiaputilat kuten murtumat, bakteeri-infektiot yms. hoidetaan aina perinteisen lääketieteen keinoin.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksissa hoitovaste akupunktiolla on tutkimusten mukaan 70-95%.

Neurologiset ongelmat

Toinen akupunktion merkittävä käyttöalue on hermostolliset ongelmat, kuten erilaiset hermojen pinnetilat ja niistä johtuvat kivut ja halvausoireet. Välilevypullistuman lievempiä muotoja, jotka eivät vaadi välitöntä leikkausta, hoidetaan menestyksekkäästi akupunktiolla ja pitämällä potilas levossa. Nämä potilaat ovat erittäin kivuliaita, joten ellei erityisiä esteitä ole, niin akupunktioon akuutissa välilevyvauriokivussa yhdistetään aina myös kivun lääkkeellinen hoito. Myös välilevyleikkauksen jälkeistä toipumista voidaan tehokkaasti nopeuttaa akupunktiolla.

Hormonaaliset ongelmat

Kolmas merkittävä käyttöalue eläinakupunktiolle on erilaiset hormonaaliset ja lisääntymiseen liittyvät ongelmat. Narttukoirien hormonaalisista ongelmista akupunktiolla hoidetaan mm. valeraskautta, kiimattomuutta ja ylipitkää kiimaa. Narttukoiran kiima-aikaa on mahdollista aikaistaa akupunktiolla. Synnytyksen aikana akupunktiolla voidaan lievittää kipua, voimistaa supistuksia ja avata kohdunkaulaa. Liiaksi nartuista kiinnostunutta ja tämän vuoksi keskittymiskyvytöntä uroskoiraa voidaan ”hillitä” akupunktiolla. Impotenssista kärsivän uroksen libidoa voi kohentaa ja myös eturauhasongelmia voidaan helpottaa akupunktion avulla lääkehoidon lisäksi. Näissä kannattaa käyttää kuitenkin myös perinteisen lääketieteen tarjoamia mahdollisuuksia. Myös sperman laatuun ja määrään on eräiden tutkimuksien mukaan voitu vaikuttaa akupunktiolla.

Muut

Immunologisia sairauksia kuten allergioita, iho-oireita ja astmaa voidaan hoitaa akupunktiolla ja akupunktiota voidaan käyttää perinteisen länsimaisen hoidon tukena yksilön vastustuskykyä tehostamassa. Ulkomailla akupunktiolla saatetaan hoitaa erilaisia sydän-, hengitystie-, ruuansulatuskanava- tai virtsatieongelmia.

On tärkeää harkita millainen hoitomuoto potilaalle sopii ja varmistaa mikä on lemmikin oireiden perimmäinen syy, eli tehdä oikea diagnoosi ja tämän jälkeen pohtia mikä hoitomuoto auttaa kyseiseen vaivaan parhaiten ja mistä hoidosta on vähiten ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Joskus potilaalle auttaa kenties joku perinteinen koululääketieteen hoitomuoto paremmin kuin akupunktio (kirurgia ja/tai lääkehoito jne.). Tällöin tulee valita eniten potilasta hyödyntävä hoito.

Hyvin usein akupunktiota ja perinteistä lääketiedettä käytetään samanaikaisesti. Esimerkiksi voimakkaista nivelkivuista kärsivät potilaat hyötyvät eniten tulehduskipulääkityksestä ja akupunktiosta yhdessä. Usein akupunktiohoidon lisäksi käytetään nivelpotilaalle myös Cartrophen-pistossarjoja sekä niveliä tukevia ravintolisiä. Lisäksi usein tuki- ja liikuntaelinvaivaiselle potilaalle suositellaan myös ammattitaitoista fysioterapiaa ja hierontaa samanaikaisesti, jotta lihasten kuntoa ja nivelten liikkuvuutta saadaan ylläpidettyä parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuten kaikilla eläinlääkärikäynneillä, käydään ensimmäisellä akupunktiokäynnillä läpi ensin eläimen esitiedot, oireet ja taudinkulku. Myös mahdollisesti jo suoritetut tutkimukset ja hoidot, sekä lääkitykset kartoitetaan. Potilaalle tehdään aina kliininen perustutkimus ja tarvittavat jatkotutkimukset. Kipupotilaille tehdään ensin perusteellinen kliininen yleistutkimus, ortopedinen tutkimus (liikeratojen tutkiminen katsomalla eläimen liikkeitä, tunnustelemalla, venyttämällä ja taivuttamalla) ja neurologinen (eli hermostollinen) tutkimus, tarvittaessa myös röntgentutkimus, laboratoriomäärityksiä ja muita jatkotutkimuksia. Oireiden syy pyritään aina selvittämään ennen hoitoa.

Akupunktiohoidossa potilaalle laitetaan nahan alle tai lihaksen sisäisesti 2-20 ohutta neulaa, joiden laittamiseen suurin osa potilaista ei reagoi mitenkään. Potilasta ei tarvitse rauhoittaa akupunktiohoitoa varten kuin äärimmäisen harvoissa poikkeustapauksissa. Hetken kuluttua potilas rentoutuu, käy yleensä makuulle ja saattaa jopa nukahtaa. Rentoutuminen johtuu akupunktion seurauksena erittyvistä kehon omista ”hyvän olon hormoneista” eli endorfiineista. Neulat pidetään paikoillaan 20-40 minuuttia. Neuloja voidaan stimuloida käsin tai sähköllä hoidon aikana. Tämä ei tuota kipua potilaalle.

Hoidon päätteeksi neulat poistetaan ja potilas palaa kotiinsa. Tavallisesti potilas nukkuu hoitopäivänä paljon ja on seuraavina päivinä yleensä pirteä ja hyväntuulinen. Eläin voi syödä, juoda ja liikkua normaalisti ja sille voi antaa määrätyt lääkkeet normaalisti. Rasittavaa liikuntaa ei ole kuitenkaan hyvä harrastaa samana päivänä, ei vaikka eläin itse saattaisikin haluta leikkiä ja riehua enemmän kuin aiemmin. Akupunktio vilkastuttaa aineenvaihduntaa, joten ulostus- ja virtsaamistarve saattaa väliaikaisesti lisääntyä.

Akupunktiohoitosarjan myötä tuki- ja liikuntaelinpotilas alkaa hoidon tehotessa venytellä enemmän kuin aiemmin sekä etu- että takaruumistaan, se saattaa mennä makuulle sekä nousta nopeammin ja ketterämmin kuin ennen ja se saattaa myös hyppiä enemmän. Tavallisesti potilas on mieleltään pirteämpi ja iloisempi heti ensimmäisen hoitokerran jälkeen, mutta liikunnallisesti potilas on parempi vasta useamman hoitokerran jälkeen.

1/1000-1/10000 potilaasta voi saada akupunktiohoidosta erittäin voimakkaan negativiisen vasteen. Tällöin kipupotilas voi seuraavana päivänä olla niin kipeä, että se ei pääse edes jaloilleen (allerginen potilas voi saada allergiaoireita ja epilepsiapotilas voi saada kohtauksia). Näin voimakkaat reaktiot kertovat potilaan olevan hyvin herkkä akupunktiovaikutukselle ja yleensä nämä potilaat paranevat keskimääräistä harvemmilla hoitokerroilla ja nopeammin kuin muut. Eli akupunktiohoitoa ei näillä potilailla keskeytetä, vaan jatketaan ehkäpä hieman vähäisemmällä neulamäärällä ja stimuloitavia akupunktiopisteitä vaihdellen.

Akupunktiohoitosarjan aikana ei ole optimaalista käyttää lääkehoitona kortisonia. Akupunktio kiihdyttää kehon omien kortikosteroidien erittymistä ja lääkkeenä annettavan kortisonin käyttö voi heikentää tätä vaikutusta ja akupunktion tehoa. Jos potilaalla on ennestään pahanlaatuisia kasvaimia, voi akupunktio kiihdyttää niiden kasvua, koska se stimuloi kaikkea aineenvaihduntaa – myös kasvainsolujen aineenvaihduntaa. Tiedetään että akupunktiolla ei voida aiheuttaa kasvaimia, ainoastaan toisinaan mahdollisesti pahentaa jo olemassa olevia pahanlaatuisia muutoksia. Tällaisessa tilanteessa punnitaan tarkasti akupunktiohoidon edut ja haitat ennen hoitosarjan aloitusta.

Ensimmäiselle akupunktiokäynnille potilaalle varataan tunnin aika, jatkokäynneille 30 minuuttia.

Ensimmäinen akupunktiohoitosarja käsittää 4 käyntiä viikon välein. Halvauspotilaat ja hyvin akuutissa vaiheessa olevat potilaat hoidetaan kuitenkin ensin 2 kertaa viikossa kunnes saavutetaan selvä hoitovaste. Perusaloitussarjan neljännellä käyntikerralla arvioidaan hoitovaste. Vastaava minimihoitojakso ennen tehon arviointia on Yhdysvalloissa 8 kertaa.

Kun hyvä hoitovaste on saavutettu, aletaan hoitoväliä pidentää kaksinkertaiseksi joka hoitokerran jälkeen niin, että seuraava hoitoväli on 2 viikkoa, sitten 4, 8,16 jne. Tarkoitus on, että potilas pysyisi hyvässä kunnossa 2-4 kuukautta, joskus päästään jopa 8 kuukauden hoitoväliin. Oireetonta jaksoa ylläpitävä hoito on hyödyllisin antaa silloin kun vielä potilas on oireeton/oireilu juuri palaamassa. Jos oireilu on ehtinyt palata voimakkaaksi ennen seuraavaa akupunktiokertaa, tarvitaan yleensä lyhyt 3-4 kerran hoitosarja tilanteen korjaamiseksi taas oireettomaksi. Mikäli aloitussarjan 4nnellä hoitokerralla omistajan ja eläinlääkärin mielestä ei olisi havaittu ratkaisevaa paranemista lähtötilanteeseen verrattuna, hoitosarjaa ei jatketa.

Hyvin monet akupunktiopotilaat ovat kroonisesti sairaita, eli kärsivät esim. nivelrikkokivusta koko loppuelämänsä. Erittäin hyvä saavutus on, jos krooniselle potilaalle riittää 2-4 hoitoa vuodessa pysyäkseen kivuttomana ja liikkuakseen normaalisti ja ontumatta.